Tätä on aito paikallislehti

Paikallislehden palstoilla kerrotaan, mitä suunnitellaan päätettäväksi lukijoiden palveluista ja ympäristöstä, ja millä rahoilla tämä kaikki tehdään.

Sen palstoilla ihmiset voivat kysyä miksi näin – miksi kyläkoulu suljetaan, pääsisikö jossain näkemään lääkäriä, miksi kaupungissa on vain yksi yöpartio vastaamassa turvapuhelinten kutsuihin, ja eikö jo saataisi uutta tienpintaa kyläkeskusten väliselle tielle. Sen palstoilla ihmiset elävät Syntyneitä-palstasta kuolinilmoituksiin – ja kaikessa sillä välillä.

Paikallislehden palstat kertovat ihmisten arjen tärkeistä asioista – niistä leikekirjoihin talletettavista muksujen kisojen tuloksistakin ja yhdestäkin uudesta työpaikasta, joka on muille välineille liian mitätön asia kerrottavaksi.

Paikallislehdessä on kaikkea sellaista, mitä ei ole missään muualla. Paikallislehden palstat ovat täynnä vuoropuhelua. Sitä, että ihmiset vaikuttavat lähiseutuunsa sekä omiinsa ja läheistensä asioihin. Kiroavat ja kiittävät. Kysyvät ja tuulettavat.

Paikallislehti aktivoi ihmisiä itsekin. Järjestää siivoustalkoot, kutsuu vaikka mukaansa matalan kynnyksen liikuntatapahtumaan kiertämään seudun pururadat. Paikallislehti pitää kiinni juurevista ja kiinnittää juurettomat lähiympäristöönsä. Se on arjen käsikirja ja navigaattori – aina sen sivuilta joku porukka löytyy.

Paikallislehti on siellä missä ihmisetkin. Terveyskeskuksessa. Marketin jonossa. Koululuokassa. Hoivaosaston kiireessä. Iloitsemassa urheilukatsomossa ja kyynelehtimässä lasten konsertissa. Lähellä ja rinnalla.